Uni

Sain tiistaina elämäni sätkyn, kun istuin veljen kanssa kahvilassa downtownissa. ihan meijän viereen parkkeeraa panssaroitu rahankuljetusauto, josta pomppaa kolme poliisia luotiliivit päällä, ja hervottomat pyssyt kädessä. Yhen piippu osotti hetken suoraan meihin. Aattelein että, jos toi sais ny jonku epilepsiakohtauksen tai suonenvedon etusormeensa ni ois kuula kallossa ennenku pääsen alottaan ees koulun täällä. Kevin ja sen kaverit vaan naureskeli, että tollanen on normaalia täällä. Poliisit vaan kerää rahaa putiikeista. Aseet niillä on mukana siks, että joskus muutamavuos sitten joku oli pamauttanu yhen poliisin ja vieny rahat. Mun ei kuulemma kannat itse aseita pelätä, vaan ihmisiä. Joo-o no sepäs helpotti!! Voin kuvitella että täällä ei löydy yhtä ainutta ihmistä, joka ei omistais asetta.

Ensimmäinen kouluviikko takana, eli toisinsanoen kaks päivää. Keskiviikko aamuna hyppäsin taksiin kotipihasta ennenku aurinko oli vielä ees noussu. Tuntu kutkuttavan hauskalta kun osas kertoo kuskille espanjaks mihin haluan, samalla kun radiosta soi ärsyttävän stereotyyppistä marjatsi musaa.

Syke alko kiihtyyn kun taxi parkkeeras koulun pihaan. Vartijat toivotti portilla hyvää huomenta, ja hymyili leveesti. Kävelin yliopiston ja ruokalan ohi. Jokapuolella oli kukkia kaktuksia, palmuja ja värikkäitä koulurakennuksia. Hymy hyyty, kun ihmisiä alko tuleen vastaan. Jok'ikinen vastaantuleva brownie tuijotti häpeilemättä. Tuntu, että katseet pureutu mun takaraivoon vielä kun olin jo aikaa sitten kävelly ohi. Keskityin löytään vaan oikeen rakennuksen. Ja löytyhän se yllättävän nopeesti: Rakennus E Grupo A Economico. Olin 5 minuuttia myöhässä, mutta koputin rohkeesti oveen ja astuin sisään. Luokaan laskeutu kunnon heinäsirkkaefekti, ja sain taas kaikkien pällistelyt. Näytin opettajalle lapun missä mun kerrotaan olevan vaihtari. Se viittas mut ottaan paikan, ja kävelin suosiolla takapenkkiin. Jokapuolelta kuulu kauheeta supatusta, kunnes hetkenpäästä opettaja jakaa jonkilaiset kokeet kaikkien eteen. Mukaanlukien mulle. Kattelin siinä si vähänaikaa sitä tekstitulvaa, ja nostin käteni. "no hablo espanol" Koko luokka naurahti ja teki isosti äänen "aaa..." Mitäs helvettiä!? no eikö se näkyny jo naamasta etten oo täältäpäin! Onneks mun vieressä istuva sulonen poika nosti päänsä pulpetista, ja kerto mitä pitäis tehdä. Ilmeisesti se oli jonkinlainen psykan koe. No tein sitte vaa kuvalliset päättelytehtävät mihin ei tarvittu kielitaitoo.

Hetkenpäästä viereisenpulpetinpoika heittää mulle lapun, jossa lukee sottasesti: "Hei olin ite viimevuonna Unkarissa vaihtarina, joten tiedän miltä susta tuntuu! älä oo ujo kysyyn multa apua jos on tarvis. :)" Kiitin sitä, ja se hymyili leveesti unisilla silmillään. "mun nimi on muuten Alejandro Jorge, opet kutsuu mua Jorgeks, mut sä voit kutsuu mua Ricoks." Rico...niinku muy Rico-vähänniinku delicious?? 8) nää.. eivais, sain Jorge Alejandrosta ensimmäisen kaverin! ;)