Nyt luulisi Malanderin Sanninkin olevan tyytyväinen kun meikäläinen istuu vihdoin aloilleen keittiön pöydän ääreen päivittämään uudenvuoden uusia tuulia! Lupauksia tein tänävuonna kaksi: 1. Espanjan puhumisen aloittaminen!!! (yritystä löytyy mutta tsempattavaa vielä on) 2. Urheilun alottaminen (yritystä löytyy, mutta rohkenen ignorata facebookin rantakunto-haasteen, koska haluan hoitaa asiat omalla tavallani... ;D) Lomaa kuitenkin jäljellä vielä kolme viikkoa, niin voin surutta hipsiä yön pikkutunneilla tacoja napsimaan.
Noilta lämpimiltävesiltä suunnattiin vieläkin lämpimimmille vesille. Laskeutuminen täältä yli 2000 metrin korkeudesta Mansanillon rannoille sai korvat lukkoon ja naaman valahtamaan entistä kalpeemmaks, ettei auton takapenkillä istumisesta selvinny ilman hillitöntä pahanolon tunnetta. Tankkaustauolla istuin rotvallin reunalle haukkaamaan raitista ilmaa, mutta koko aika kului lähinnä siihen, että hätyyttelin agressiivista kulkukoiraa yhdessä siskon poikaystävän kanssa. Pääsin juuri sanomasta että oon kuullu ettei kulkukoiria saa katsoa suoraan silmiin, sillä siitä seuraa kuulemma huonoo onnee. Samalla silmissä sumeni. kaikki valahti valkoseks, ja seuraavaks herään maasta koko perheen tapittaes huolestuneen näkösenä. Tokenin aika nopeesti kokiksen voimalla, mutta kuittailu jatku vielä päiviä sen jälkeen. Rantsu oli mahtava, ja neljän päivän chillaus tuli tarpeeseen.
Oli haikeeta lähtee paluumatkalle Celayaan, kun matkan varrella sisko kerto ikäviä uutisia. kahden ja puolenvuoden suhde poikaystävän kanssa loppu puhelimen välityksellä. Eikä sen auttanu muu kun lähteä viereiseen kaupunkiin selvittään päätään. Keräsin sitten vaihtareista poppoon ja lehettiin kolmella autolla kohti Queretaroa.
Paljon on tapahtunu lyhyessä ajassa, eikä malttais asettua aloilleen tänne pikkukaupunkii. Kun saan rahat kasaan, ehdotuksia seuraavasta kohteesta otetaan vastaan. Jos joku suomalaisista ottais vaikka viikonlopuksi siipiensä suojaan ;)