Not so sweet dreams

Väsymys jatkuu vieläki. Joka viikonloppu on bileitä joo ja hengausta kavereiden kaa jonku verran, mutta viikolla päivät menee lähinnä siihen, että koulusta tultua meen samantein koisiin. Nukun niin syvää unta, että kun herään tuntuu kun olisin just sulkenu silmät mutta aikaa on kulunu neljä tuntia.
Kun Hanna oli meillä pariviikkoo sitten itsenäisyyspäivä 'riennoissa', kysyin siltä että voidaanko nukkua päikkärit. Vihdoin saatiin homma toimiin ja pystyttiin viettää aikaa yhes, mut olin niin väsyny että tuhlasin siitäkin ajasta toista tuntia nukkumiseen!?
Suurinosa vaihtareista asuu niin kaukana, tai on Rotareiden toimesta kotiarestissa, ettei pääse lähteen mihinkään. Krediitti kännykässä ei ikinä riitä ku vähään. muutaman tekstarin jälkeen pitäis taas mennä lataan lisää rahaa. Pitää pyytää äitee aina lataan koska en ilmeisesti voi tehä sitä ite. Kamuihin on vaikee ottaa yhteyttä ja sopii mitään. Jos sen tekee suullisesti koulussa, ei ikinä tiedä merkkaako se mitään. soittoo on turha odottaa. Arkipäivät on sitten tätä samaa parsaa. Tuntuu tosi yksinäiseltä välillä. Ehkä koska nukun suurimman osan ajasta, ja unet sijottuu suomeen. Yks uni viimeviikolla tuntu tosi todelliselta. olin ihan pihalla et mis oon ku heräsin. Kirjotin sen heti ylös:

Ajoin suomen äitin kanssa täällä meksikossa kotiin päin. Asuttiin täällä yhes Petrin ja Onnin kaa. Äiti sano mulle, että pitää päästä äkkiä kotiin, ettei se nukahda rattiin. Talo oli sisältä kun meijän mummila Parkanossa. Menin eteisen peilin eteen seisoon, ja yhtäkkiä yks mun hampaista tippuu maahan. Nostin sen käteen ja se oli ihan yliluonnollisen pitkä. Samasta kohtaa alko tuleen vaan uusia hampaita ja ne tippu yksitellen mun kädelle. Yritin huutaa äitille, että veis mut hammaslääkärille nopeesti, vielä kun ois aikaa. En pystyny puhuun. Suusta tuli vaan ulinaa. Onni ja äiti vaan tuijotti ja alko puhuun keskenään espanjaa. Suutuin ja heitin hampaat maahan. Äiti lähti Onnin kaa viemään mua lääkäriin. Haettiin auto paikallisen huoltsikan edestä, ja lähettiin ajaan. Istuin etupenkillä ja yritin laittaa turvavyötä ittelleni, mutten ylettyny. Kädet oli lyhyet ja upposin penkkiin. Samalla äiti nukahti rattiin ja auto alki pyöriin ihan hulluna. Yritin suojella Onnin päätä ettei se löis sitä etupenkkiin, mutten ylettyny sinnekkään. Sitten heräsin. Oli ihan kauhee olo!

Analyysi: Kaipaan ilmeisesti aika paljon kotiin. Turvalliseen paikkaan, mummilaan.Pelkään että täällä tai suomessa tapahtuu jotain, mihin en voi vaikuttaa. Oon liian kaukana.
Se nukahtaminen on vaikee selittää. Esim. ehkä sikainfluenssarokote saattaa aiheuttaa mullekin narkolepsiaa... :D olin ainooo perheenjäsen joka otti sen ja vaan päästäkseen pois ruotsin tunnilta. Hampaat edusti sitä että pelkään etten hallitse tilanteita. Esim kun en oikeen saa otetta kielestä. Pahin pelko olla luuseri, etten opi kieltä, kun unessa mun 7-v. pikkuvelikin oli kykenevä puhuun sitä sujuvasti ennen mua. Nii tai hammaslääkäriin oli kauhee kiire, kun en 18 veenä pääse sinne maksutta...mistä tollanenki tuli!? Pyöriikö mun alitajunnassa tollaset murheet? No ehkä kun alan näkemää unia, jotka sijottuu tänne, tiedän että oon asettunu. Sitä odotellessa.
Kauniita unia!

Los Amigos Invisibles

Viimeset puoltoista viikkoo ei menny mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla. Tuntuu ettei oikeen oo menny suunnitelmat putkeen. Nyt kun mietin jälkeenpäin, niin pientähän tää on, mutta täällä pienetki vastoinkäymiset tuntuu isoilta, ja kasvattaa koti-ikävää entisestään. Se onki varmaan ollu isoin ongelma. Tajusin että oon ollu täällä nyt kaks kuukautta, ja sen jälkeen ei oo tarvittu paljoo että oon purskahtamaisillani itkuun. Esim. Suunnitelmat Tolucaan menosta kaatu edellisenä iltana. Olin pakannu jo laukunki niin täyteen että hädintuskin sain sitä kiinni. Jouduin oikeesti istuun sen päällä, että sain vetoketjun liikkeelle. Luulin hoitaneeni jo kaikki mahdolliset luvat reissuun, mutta viimesellä puhelulla chairwomanille sain kuulla että ois pitäny anoo koulusta kirjallista lupaa että saan olla kolme päivää poissa. Yritin sit kysellä että voiko kouluun soittaa ja kysyä lupaa siten. Se varmaan suuttu mulle. Onneks en puhu espanjaa ni en tiedä mitä on manannu. Tästä opittiin taas. Pitää olla fiksumpi kun rotarit ja juonitella paremmin...-eiku siis hoitaa asiat järjestelmällisemmin!
Toinen tohelointi kävi viime keskiviikkona. Bilsantunnilla oli viimesen viikon aikana kiertäny lista, johon sai ilmottautua, jos oli halukas seuraan ruumiinavausta. Epäröin aluks, ja olin aika hämmentyny että sellanen oli ees mahollista. Pistin kumminki nimen listaan, ja myöhemmin innostuinki ihan sikana, koska tämmöstä mahdollisuutta tuskin tulee toiste. Äitiki heitti ajatuksia ilmaan, että ehkäpä tyttö menee jonain kauniina päivänä lääkikseen, jos selviää kokemuksesta ilman että aamumurot tulee heti ylös. No keskiviikko aamuna olin kolulla hyvissä ajoin ja palloilin luokan ulkopuolella jutellen yhelle kaverille, Katalle. Ketään ei kumminkaan näkyny luokan lähettyvillä. Vilkasin kelloo ja huomasin yhtäkkiä että meijän ois pitäny lähtee luokasta porukalla 10 minuuttii sitten. Vai oisko? Paska! Lähin sitten Katan opatuksella juokseen yliopiston rakennusta kohti. Se sano että oon hullu kun haluan nähä kun kuollutta ihmistä leikellään. Sama kävi kyllä omassakin mielessä kun juostiin ku viimestäpäivää. Kierreltiin ympäriinsä si ettien meijän ryhmää, ja loppujen lopuks soiteltiin ruumishuoneelle sihteerin kanssa, josko myöhästyny tyttöparka pääsis vielä sisään. Ei päässy. Kirosin itteeni ja menin harmitteleen bilsanopelle. Se lupas tarkastaa oisko toisessa ryhmässä tilaa, muttei ollu.
Seuraavalla tunnilla selitin kavereille miksen päässy tuleen. Ne kerto olin missannu paljon. Huoneessa oli ollu kaikkiaan viis ruumista. Ne oli maannu pöydällä sisälmykset ulkona, ja oppilaat oli vapaita käänteleen ja väänteleen niitä pienen luennoinnin jälkeen. Ton kuultuuni en ollu enään niin varma oisinko kestäny. Ei voi tietää, ja sekös ärsyttää!

Onneks viikonloppuna sain pudisteltua tomut jaloista tanssimalla ja pitämällä hauskaa oikeen olantakaa. Koko kuukauden päässä on soinu biisi, joka soi täällä Californicationin mainoksessa. Hyvä kipale mutta tekee mut hermosti raastuneeks ainaki kolmesti päivässä. Vihdoin sain selville sen nimen ja voin nukkua yöni hyvin. Eläkää myötä, tässä se tulee (linkkinä koska epäonnistuin videon lataamisessa -.-)
http://www.youtube.com/watch?v=eEjrqWcKzbE&ob=av2e