Rotvallin reunalla

Kaikesta valittamisesta, tylsyydestä ja kurjuudesta huolimatta, on mulla ollu täällä hienojakin hetkiä. Harmaassa arjessa mun iki-ihanat suomalaiset kohtalontoverit on tuonu hauskoja ikimuistettavia tilanteita reissun päällä. On saanu aina pistää hetkeks aivot narikkaan ja unohtaa verbintaivutukset.
Reilu kuukausi sitten, vähän Hannan kotiinlähön jälkeen etin korvaavaa surkuttelu ja nenänkaivuu seuraa. Soitin si skypessä Bergströmin Tildalle, kyselläkseni miten sillä menee, kun ei oltu Meksiko cityn jälkeen oltu oltu yhteydessä. Oon niin ilonen että sen tein, koska likasta löyty kyllä niin sielun sisko ku voi olla! Nii samanlaiset kokemukset täällä, että päätettiin lähtee heti sienee.
Viikon höpöttelyn jälkeen löydettiin aukko Rotary-rintamasta, ja Tilda pääs livahtaan Celayaan. Vihdoin pääs taas kunnolla huiteleen ilman että tarvi kuunnella kokoajan hoomoilasena, kun ympärillä puhutaan vaan saksaa ja ranskaa. Meillä kävi säkä, että samasena viikoloppuna osavaltion pääkaupungissa järkättiin isot hippifestarit-Carbantino. Tehtiin plääni: Lähettiin launtai päivänä bussiasemalle velin, ja sen kahen kaverin kaa. otettiin seuraava bussi Irrapuatoon, läheiseen kaupunkiin, josta sitten jatkettiin täyteen ahdetulla rötisköllä kohti Guanajuatoa. Kovasta hoilaamisesta päätellen moni oli matkalla samaan määränpäähä.

Perillä näki heti mikä oli meininki. Porukka tanssi kaduilla, ja laulo kovaan ääneen jotain meksikon kansanlauluja. Muutamat istu rotvallin reunalla kattelemassa ohikulkevia turisteja ja nauramas niille autoilijoille, jokka oli erehtyny ajaan downtownin kautta.
Poikettiin isolla hippimarketilla, missä musiikki soi täpöillä, ihmiset tungeksi, ja pelkästä sisäilman hengittämisestä tuli onnellinen olo. Mukaan ois tarttunu vaikka mitä hienoo käsin tehtyä tavaraa, jos budjetti ei ois ollu nii minimaalinen. Tyydyttiin sitten ostaan halvat, mutta (ainakin mun mielestä) hienot kimaltelevat, sulkia täynnä olevat maskit. Loppuillasta päädyttiin ne päässä isolle klubille. Paikka oli aivan täpötäynnä jengiä, eikä pöydästä ollu tietookaa. Tanssittiin sitten koko yö, jaa aamulla tallustettiin väsyneinä(grillikioskin kautta) takasin bussiasemalle.

Seraava suomalaisten kohtaaminen tapahtu muutaman viikon päästä. Piiriläisteni kanssa 12 tunnin bussiajelu päättyi sen arvosesti Tyynenmeren rannalle Puerto Vallartaan. Se oli paratiisi mulle, ja kauan kaivattu loma. Vaikka vietettiinki siellä vaan viikonloppu, mitään ei jääny puuttumaan. Mm. ratsastettiin hevosilla viidakonläpi vesiputouksille, lilluttiin meressä, ja syötiin ittemme pyöreiks. Seura oli mahtavaa, ja naama on vieläkin pisamia täynnä.

Viikko sitten palasin vastavierailulta hullusta Guadalajarasta, jossa ihmisiä on enemmän ku suomessa. Vaikee oli palata tänne pikkukaupunkiin, ja arkeen ilman tekemistä. Munkki kumminkin kävi siinäsuhteessa, että uuden perheen siskon poikkis asustaa samasessa cityssä Tildan kaa, joten teen hyvällä säkällä paluun jo tulevana viikoloppuna! Mikäs sen parempi tapa alottaa joululoma!

Ilma tosin ei tuo joulu fiilistä, koska viimeviikkoina ollaan pääästy viel reilusti yli +20. Eilen illalla oli pieni myrskyn poikanen. Host isä sano, että napapiiriltä tulee viileetä ilmaa jouluks. Hihkasin ilosena, että tuulia suomesta! Tää vastas että ei ne suomesta tuu, vaan alaskasta. Ja päänsisänen kärttynen ääni mutisi, 'minähän aattelen että ne tulee kotoo!'