Tarttukaa hetkeen sinikat!

Kohta kuusi viikkoo kilahtaa laskuriin siitä keljusta pilasta jonka röyhkeesti suunnittelin muutaman likasen kätyrini kanssa. Kuukautta aikasemmin hikoilin kevätauringon kärvistyttämänä valiten si sopivaa paluupäivää. Mikäs sen sydäntäpysähdyttämpi vaihtoehto kun aprillipäivä. Tuntu jälkeenpäin kauheen julmalta että sain aikaseks paljon itkua ja melki muutaman aivotärähdyksen, kun porukka hyppi kirjaimellisesti seinille.
Päätös siis kotiutumisesta tuli pienen kiukunpuuskan tuloksena, mutten kadu kyl pätkääkään! Pari kuukautta ois ollu viel viia dolo roosaa jäljellä, mutta halusin pyyhkii kertyneen paskan pois kengistä nyt kun siihen riitti rahkeet. Hyviäkin hetkiä siellä oli! Ja oon kiitollinen et löysin muutaman mahtavan tyypin jotka on antanu mulle toivoo että kyllä se henkinen kasvu tästä saadaan nousuun. Nautitaan elämästä, ja opitaan virheistä, vielä kun yhteiskunta meille nuorille ne sallii! Täytyy mennä itteensä kuunnellen. Itteni takia piti saada tää elämä kotona takas. Lähin kai väärään aikaan väärään paikkaan. Suomessa oli kaikki hyvin, ja tavallaan kesken, mutta reissuun piti päästä, kun sinne karta oli aina haluttu.
Tullessa tuntu että eihän täällä mikään oo muuttunu. Päälleppäin kaikki näyttää samalta kun ennenkin, mutta pitemmän kattelun jälkeen tajuaa etten ookkaan tullu siihen samaan hetkeen mistä lähin. Kaheksassa kuukaudessa tapahtuu paljon. Eikä sitä tiedä missä ja miten päin olis jos en ois koskaan lähtenykkään. Menetinks jotai? Ja jälkeenpäin mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän kai löytää hyviä puolia tapahtumista.
Kaikki kumminki sanoo ettei tänne nyt mitään ihmeellistä kuulu. Mut ehkä ei kuulukkaan, osaan varmaan si kattoo asioita erilailla uusiks, olematta NIIN naivi kun lähtiessä. Muutenkin huomaan että outo huolettomuus (välillä vähän huononpuoleinen) on iskeny. En käytä korkkareitakaan enään niin paljoo, ja lintsaan kemian tuntia parhaillaan. Pitäisköhän tälläsestä huolestua? No tartuin taas hetkeen hiiiiieeenon kevätpäivän kirkastamalla mielellä, ja päätin päivittää viimesempiä fiilinkejä. Kesä kerran tulee, niin eletään vähän pellossa! Viimenen jakso rämpimällä loppuun, ja syksyllä taas sitten skarppauksen paikka...mutta se on sitten sen ajan murhe!

Nyt istun tukahuttavan kuumassa atk-luokassa outojen ykkösten keskellä, ja mietin et on tää kyllä aika hienoo olla kotona! ;)

Uusivuosi, uudet kujeet

Nyt luulisi Malanderin Sanninkin olevan tyytyväinen kun meikäläinen istuu vihdoin aloilleen keittiön pöydän ääreen päivittämään uudenvuoden uusia tuulia! Lupauksia tein tänävuonna kaksi: 1. Espanjan puhumisen aloittaminen!!! (yritystä löytyy mutta tsempattavaa vielä on) 2. Urheilun alottaminen (yritystä löytyy, mutta rohkenen ignorata facebookin rantakunto-haasteen, koska haluan hoitaa asiat omalla tavallani... ;D) Lomaa kuitenkin jäljellä vielä kolme viikkoa, niin voin surutta hipsiä yön pikkutunneilla tacoja napsimaan.

Uudenvuoden juhlinnat suju rauhallisissa merkeissä host isän perheen luona Aguascalientesissa. Ravintolaillallisen jälkeen siirryttiin mummolaan pelaamaan meksikolaisia seurapelejä pyjamat päällä. Ite pidin korkkareita vielä hetken jalassa siinä toivossa jos joku nuorisosta vielä innostuis lähteen rientoihin. Turhaan -.- Kaiken kaikkiaan ilta oli mukava, ja lämmin tunnelma sai tän ison poppoon tuntuun perheeltä.

Noilta lämpimiltävesiltä suunnattiin vieläkin lämpimimmille vesille. Laskeutuminen täältä yli 2000 metrin korkeudesta Mansanillon rannoille sai korvat lukkoon ja naaman valahtamaan entistä kalpeemmaks, ettei auton takapenkillä istumisesta selvinny ilman hillitöntä pahanolon tunnetta. Tankkaustauolla istuin rotvallin reunalle haukkaamaan raitista ilmaa, mutta koko aika kului lähinnä siihen, että hätyyttelin agressiivista kulkukoiraa yhdessä siskon poikaystävän kanssa. Pääsin juuri sanomasta että oon kuullu ettei kulkukoiria saa katsoa suoraan silmiin, sillä siitä seuraa kuulemma huonoo onnee. Samalla silmissä sumeni. kaikki valahti valkoseks, ja seuraavaks herään maasta koko perheen tapittaes huolestuneen näkösenä. Tokenin aika nopeesti kokiksen voimalla, mutta kuittailu jatku vielä päiviä sen jälkeen. Rantsu oli mahtava, ja neljän päivän chillaus tuli tarpeeseen.

Toissa viikonloppuna hankkiuduttiin eroon iäkkäämmästä porukasta ja tiputtauduttiin paluumatkalla kyydistä Guadalajaraan. Leiriydyttiin kavereiden kämppään ja lähdin heti jäljittämään Tilda-kohtalontoveriani. Samalla hetkellä kun rekka parkkeeras meikän eteen, hullu viikonloppu oli taattu! Päivällä seikkailtiin metrossa, ja illalla näytettiin, että suomalaiset on ehkä päästään vialla, mutta ehdottomasti hauskinta seuraa kun haluaa irrotella! Sen todisti turisti kierros Tequila-nimisessä kaupungissa. Siitä ei kuitenkaan sen enempää, kun että seuraavat 12 tuntia suju iloisissa merkeissä.

Oli haikeeta lähtee paluumatkalle Celayaan, kun matkan varrella sisko kerto ikäviä uutisia. kahden ja puolenvuoden suhde poikaystävän kanssa loppu puhelimen välityksellä. Eikä sen auttanu muu kun lähteä viereiseen kaupunkiin selvittään päätään. Keräsin sitten vaihtareista poppoon ja lehettiin kolmella autolla kohti Queretaroa.

Paljon on tapahtunu lyhyessä ajassa, eikä malttais asettua aloilleen tänne pikkukaupunkii. Kun saan rahat kasaan, ehdotuksia seuraavasta kohteesta otetaan vastaan. Jos joku suomalaisista ottais vaikka viikonlopuksi siipiensä suojaan ;)