Not so sweet dreams

Väsymys jatkuu vieläki. Joka viikonloppu on bileitä joo ja hengausta kavereiden kaa jonku verran, mutta viikolla päivät menee lähinnä siihen, että koulusta tultua meen samantein koisiin. Nukun niin syvää unta, että kun herään tuntuu kun olisin just sulkenu silmät mutta aikaa on kulunu neljä tuntia.
Kun Hanna oli meillä pariviikkoo sitten itsenäisyyspäivä 'riennoissa', kysyin siltä että voidaanko nukkua päikkärit. Vihdoin saatiin homma toimiin ja pystyttiin viettää aikaa yhes, mut olin niin väsyny että tuhlasin siitäkin ajasta toista tuntia nukkumiseen!?
Suurinosa vaihtareista asuu niin kaukana, tai on Rotareiden toimesta kotiarestissa, ettei pääse lähteen mihinkään. Krediitti kännykässä ei ikinä riitä ku vähään. muutaman tekstarin jälkeen pitäis taas mennä lataan lisää rahaa. Pitää pyytää äitee aina lataan koska en ilmeisesti voi tehä sitä ite. Kamuihin on vaikee ottaa yhteyttä ja sopii mitään. Jos sen tekee suullisesti koulussa, ei ikinä tiedä merkkaako se mitään. soittoo on turha odottaa. Arkipäivät on sitten tätä samaa parsaa. Tuntuu tosi yksinäiseltä välillä. Ehkä koska nukun suurimman osan ajasta, ja unet sijottuu suomeen. Yks uni viimeviikolla tuntu tosi todelliselta. olin ihan pihalla et mis oon ku heräsin. Kirjotin sen heti ylös:

Ajoin suomen äitin kanssa täällä meksikossa kotiin päin. Asuttiin täällä yhes Petrin ja Onnin kaa. Äiti sano mulle, että pitää päästä äkkiä kotiin, ettei se nukahda rattiin. Talo oli sisältä kun meijän mummila Parkanossa. Menin eteisen peilin eteen seisoon, ja yhtäkkiä yks mun hampaista tippuu maahan. Nostin sen käteen ja se oli ihan yliluonnollisen pitkä. Samasta kohtaa alko tuleen vaan uusia hampaita ja ne tippu yksitellen mun kädelle. Yritin huutaa äitille, että veis mut hammaslääkärille nopeesti, vielä kun ois aikaa. En pystyny puhuun. Suusta tuli vaan ulinaa. Onni ja äiti vaan tuijotti ja alko puhuun keskenään espanjaa. Suutuin ja heitin hampaat maahan. Äiti lähti Onnin kaa viemään mua lääkäriin. Haettiin auto paikallisen huoltsikan edestä, ja lähettiin ajaan. Istuin etupenkillä ja yritin laittaa turvavyötä ittelleni, mutten ylettyny. Kädet oli lyhyet ja upposin penkkiin. Samalla äiti nukahti rattiin ja auto alki pyöriin ihan hulluna. Yritin suojella Onnin päätä ettei se löis sitä etupenkkiin, mutten ylettyny sinnekkään. Sitten heräsin. Oli ihan kauhee olo!

Analyysi: Kaipaan ilmeisesti aika paljon kotiin. Turvalliseen paikkaan, mummilaan.Pelkään että täällä tai suomessa tapahtuu jotain, mihin en voi vaikuttaa. Oon liian kaukana.
Se nukahtaminen on vaikee selittää. Esim. ehkä sikainfluenssarokote saattaa aiheuttaa mullekin narkolepsiaa... :D olin ainooo perheenjäsen joka otti sen ja vaan päästäkseen pois ruotsin tunnilta. Hampaat edusti sitä että pelkään etten hallitse tilanteita. Esim kun en oikeen saa otetta kielestä. Pahin pelko olla luuseri, etten opi kieltä, kun unessa mun 7-v. pikkuvelikin oli kykenevä puhuun sitä sujuvasti ennen mua. Nii tai hammaslääkäriin oli kauhee kiire, kun en 18 veenä pääse sinne maksutta...mistä tollanenki tuli!? Pyöriikö mun alitajunnassa tollaset murheet? No ehkä kun alan näkemää unia, jotka sijottuu tänne, tiedän että oon asettunu. Sitä odotellessa.
Kauniita unia!