Azufres

Viikko sitten laskeuduin Michoacanin komeista maisemista tänne vähän lämpimimmille vyöhykkeille. Viikot menee niin nopeesti, ettenhuomannu ennenku nyt, etten oo päivittäny tänne tapahtumia nyt kun raportoitavaa vihdoin on.

Perjantaina 8.10. hilpastiin kotoo veljen kaa meijän chairwomanin taloon, koska tarkotus oli lähtee ajaan campille puol kaheksan aamulla. Ihme kyllä oltiin siellä jo hyvissäajoin kymmenen minuuttia etuajassa. Väsyneinä istuttiin siinä ruokailuhuoneessa laukkujemme kaa ja tuijotettiin jotain seinällä roikkuvia ristipistotöitä. En tienny mitä tekstit meinas, mutta luulen että jotain tosi katolista ja pelottavaa. Vilkuiltii vhänväliä rumaa, isolla Rotary-logolla koristeltuu palkintokelloo seuraavat nelkytä minuuttia. Ei nää meksikolaiset kato tietenkää ollu valmiita sovittuun aikaan. Puoltuntii oli yllättävän ripeetä niiltä saada kamat kasaan, ja vihoin päästiin tienpäälle.
Moottorin hurina unetti mukavasti, ja nukuin sikeesti seuraavan tunnin. Heräsin siihen että pysähdyttiin johonkin pieneen kylään. Ja pienellä tarkotan tosi pientä! Näin niin stereotypisen näyn: Mies ratsasti aasilla stetsoni päässä ja kaks isoo koria selässä.

Syötiin tienvarressa quesadillat, ja join elämäni parhaan kaakaon.

Yhentoista aikaan oltiin perillä Laguna largossa. Ketään muita ei ollu vielä saapunu, niin oli paljon aikaa kattella ympärille. Paikka oli niin korkeella, et se oli kun pikku-Suomi. Ison järven rannalla, kuusimetsää ympärillä, ihana vilponen ilma auringonpaisteella höystettynä. Muttaku päästii huoneisiin niin hymy hyyty. Lämmitystä ei ollu, ja kivilattiat oikee hohkas jäätävyyttä. Meikä oli tietenki unohtanu kaikki sukat kotii. Onneks oli sentään yhet sukkikset jalassa, ja ne tuli tarpeeseen. Ku aurinko laski, tuli jäätävää! Nukkuessa käytin kahta paria housuja ja pidin takkia päällä. Aamulla vaan paheni, kun nenä vuos hulluna, eikä suihkusta tullu ku kylmää vettä. En uskonu saavani syysflunssaa Meksikossa.

Lauantai hengailtii lähinnä järvellä ja altaalla. Syötiin hyvin, maistelin mm. jotain perinteisiä Meksikolaisisa karkkeja, jota kaupiteltiin kovasti turiteille.

Olin heti paremmalla tuulella kun sai puhua pitkästäaikaa kunnolla suomee toisten likkojen kaa. Oltiin kuultu, että lähettyvillä ois kuumialähteitä, muttei tänävuonna tehtäs reissua sinne tiukan aikataulun takia. Mentiin huvikseen kysyyn Jannan kaa, (toinen suomalainen tyttö) että oisko mahollista lähtee sinne ominpäin. Yks chairman sitten innostu, ja lähettiin ettiin niitä sitten kolmen rotaryn voimalla. Oltiin siis ainoot vaihtarit jotka sinne pääsi.Oli kyllä aika makee näköstä kun altaat kupli ja höyrys. Ainoo miinus oli pieni kananmunankatku. Käytiin kurkkaan luonnonsaunaa, ja ois kutkuttanu jäädä sinne viettää kunnon lusmuaikaa. Eipä kumminkaa ollu aikaa, ja jouduttii lähtee samantein takasi.

Illalla vedettiin kunnon show laulamalla mikä kesä, ja leikittämällä letkajenkalla muita vaihtareita. Tää kaikki siis sen takia, että piti esittää omasta maastaan joku talentti. No suomalaisesta talentista tuli heti ekana mieleen juominen, mutta sehän ei oo sallittua. Päätettiin esitellä asioita missä suomalaisilla ei löydy taitoo, eli laulu ja tanssi. Oli se ainakin viihdyttävää. Ja en tiedä johtuko se ilmastosta ja ympäristöstä, mutta tuntu että oltiin kyllä elementissämme.