Tästä se lähtee

Sunnuntai 18.7. herätys neljältä aamulla, enkä saanu nukutuks juuri ollenkaa kauheen jännityksen ja ja itkemisen takia. Edellinen päivä meni tarjoillessa kahvia tärisevin käsin sukulaisille ja kavereille. Oli uutta ja haikeeta nähä ne kaikki tärkeet ihmiset istumassa olkkarin sohvalla juttelemassa kaikesta nosmaalista, ja tietää ettei nää niitä vuoteen.

Reissu kotiovelta hotellille kesti n. 24 tuntia, johon mahtu paljo odottelua! Lennettiin Hesasta Frankfurttiin 2 ja puol tuntii ja, alko jo siinä vaiheessa vituttaan kaikki muut yli-innokkaat vaihtarit, jokka oli lukenu keväällä abi-espanjaa silmät kierossa. Ei tunnettu Hannan kaa oikeen yhteenkuuluvuutta siihen porukkaan, koska koti-ikävä oli kauhee jo siinä vaiheessa.
Seuraavalla lennolla meno vaa paheni, ku jokapuolelta kuuli kauheeta kälätystä ku ois halunnu nukkua. Edessä istuvat saksalaiset laitto surutta penkkiä makuuasentoo, nii et piti istuu polvet korvissa puolet siitä helvetillisestä 12 tunnin lennosta. eikä siinä kuulkaas viel kaikki. Vieressä istu joku Meksikolainen tanopää teinityttö, joka alko lakkkaan kynsiään keskenkaike. Koko turistiluokka haisi nii jumalattomasti et ois tehny mieli heittää sen ipadi, jota se töllötti ulos ikkunasta!
Tuli aika voittaja olo, kun huomasin matkaa olevan enään tunnin jäljellä, enkä ollu käyny vessassa sillä lennolla vielä kertaakaa! Olin juonu kaks kuppii kahvia, niinku ei mitää! :DD

Sitten tuli Mexico City. Järkyttävän iso kaupunki koneesta kattellessa. Taloja jokapuolella, nii ettei nähny missä city loppuu. Eikä saasteita. Mitä helv!? Kaupunginosa missä meijän hotelli Holiday inn Zucalo oli - täysin autio yöllä. Joka paikka kiinni, eikä ravintoloita auki missää. Kuljettii siel si viiden tytön voimin illalla, ja yritettiin löytää jotai menoo, turhaan.
Vihdoin si pienen palloilun jälkee löydettiin söpö, pieni keltasilla seinillä ja värikkäillä tauluilla sisustettu baari/ravintola. sulkemisaikaan oli ehkä puolituntia ja baaritiskillä istu yks asiakas puku päällä. Baarimikko laitto meille mm. Lady Gagaa soimaan ja fiilisteltiin sitä (siis minä fiilistelin) samalla kun vedettiin viimesen illan kunniaks ensimmäiset tequilashotit Meksikon tapaan.
Nää likat johon tutustuin noitten kolmen päivän aikana oli mahtavia! Huumorintaju uppos heti yksyhteen, ja tuntu hirveeltä hyvästellä taas ihania ihmisiä.

Celayaan tulin eilen lentäen, ja host äiti ja 19-vuotias veli Kevin oli vastassa. Kevin on vähän hassun olonen hammasraudat omaava tosi-nörtti, joka käy jokapäivä piirrustustunneilla, ja aikoo julkasta jenkeissä oman sarjakuvan :D Mukava kaveri! Heitti heti läppää ku ajettiin autolla kotiin.
Kävi sitten illan aikana ilmi, että perheessä on toinenki veli, Doncan 22 v. Syötiin siinä rauhassa pitsaa ku katoin yhtäkkiä oikeelle ja siinä vieressä seiso sellanen karvanen ja karhunkokonen meksikaani silmät punasena. Säikähdin ihan sikana ja rupesin vaa nauraa :D Se oli kömpiny nukkumasta koska se kerto tekevänsä yötöitä. kysyin siltä, mitä se tekee työksee, ja toine vastaa englanniks ruoka suussa olevansa diileri.....!!??!! 8) Nooooniii ny ollaan Mexicossa!!..."-at the casino" aaaa jaa jaa. en hätääntyny :>
Koko sen illan juttelin poikien kanssa suomesta ja niitten elämästä täällä. Suurimmaks osaks ne kattoo kotona animee ja pelaa CODIA! ;D tuli koti-ikävä, mutta hyvä puoli täs on se et jos en päivisin muuta tekemistä keksi niin vuodenpäästä päihitän Epilänpojat siinä vaikka vasurilla! ;)

Nyt vettä tulee kaatamalla. Istun ulkorapuilla sateensuojassa kaikkien näitten kukkien ja kaktusten seassa, ja mietin, et on tääl kyl aika hienoo!