Kohta kuusi viikkoo kilahtaa laskuriin siitä keljusta pilasta jonka röyhkeesti suunnittelin muutaman likasen kätyrini kanssa. Kuukautta aikasemmin hikoilin kevätauringon kärvistyttämänä valiten si sopivaa paluupäivää. Mikäs sen sydäntäpysähdyttämpi vaihtoehto kun aprillipäivä. Tuntu jälkeenpäin kauheen julmalta että sain aikaseks paljon itkua ja melki muutaman aivotärähdyksen, kun porukka hyppi kirjaimellisesti seinille.
Päätös siis kotiutumisesta tuli pienen kiukunpuuskan tuloksena, mutten kadu kyl pätkääkään! Pari kuukautta ois ollu viel viia dolo roosaa jäljellä, mutta halusin pyyhkii kertyneen paskan pois kengistä nyt kun siihen riitti rahkeet. Hyviäkin hetkiä siellä oli! Ja oon kiitollinen et löysin muutaman mahtavan tyypin jotka on antanu mulle toivoo että kyllä se henkinen kasvu tästä saadaan nousuun. Nautitaan elämästä, ja opitaan virheistä, vielä kun yhteiskunta meille nuorille ne sallii! Täytyy mennä itteensä kuunnellen. Itteni takia piti saada tää elämä kotona takas. Lähin kai väärään aikaan väärään paikkaan. Suomessa oli kaikki hyvin, ja tavallaan kesken, mutta reissuun piti päästä, kun sinne karta oli aina haluttu.
Tullessa tuntu että eihän täällä mikään oo muuttunu. Päälleppäin kaikki näyttää samalta kun ennenkin, mutta pitemmän kattelun jälkeen tajuaa etten ookkaan tullu siihen samaan hetkeen mistä lähin. Kaheksassa kuukaudessa tapahtuu paljon. Eikä sitä tiedä missä ja miten päin olis jos en ois koskaan lähtenykkään. Menetinks jotai? Ja jälkeenpäin mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän kai löytää hyviä puolia tapahtumista.
Kaikki kumminki sanoo ettei tänne nyt mitään ihmeellistä kuulu. Mut ehkä ei kuulukkaan, osaan varmaan si kattoo asioita erilailla uusiks, olematta NIIN naivi kun lähtiessä. Muutenkin huomaan että outo huolettomuus (välillä vähän huononpuoleinen) on iskeny. En käytä korkkareitakaan enään niin paljoo, ja lintsaan kemian tuntia parhaillaan. Pitäisköhän tälläsestä huolestua? No tartuin taas hetkeen hiiiiieeenon kevätpäivän kirkastamalla mielellä, ja päätin päivittää viimesempiä fiilinkejä. Kesä kerran tulee, niin eletään vähän pellossa! Viimenen jakso rämpimällä loppuun, ja syksyllä taas sitten skarppauksen paikka...mutta se on sitten sen ajan murhe!
Nyt istun tukahuttavan kuumassa atk-luokassa outojen ykkösten keskellä, ja mietin et on tää kyllä aika hienoo olla kotona! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti